Uratarinat – Kiel­ten­opet­ta­ja Heli Juuso

Kiel­ten­opet­ta­ja Heli Juuso ymmärtää oman kielten opiskelun myötä paremmin erilaisia oppijoita

”Kouluilla, joilla työskentelen kieltenopettajana, on tosi hyvä ja kannustava työilmapiiri. Meillä autetaan toisia aina tarvittaessa. Jos joku asia ei onnistu, siitä voi sanoa reilusti eikä tarvitse miettiä, että toiset ajattelisivat, että eikö tuo tuostakaan selvinnyt. Meillä on tosi positiivinen ja mukava yhteishenki. Lisäksi molemmat esihenkilöni ovat todella päteviä ja hoitavat hommansa erittäin hyvin.”

Heli Juuso, 57, työskentelee Tornion kaupungilla englannin ja ruotsin kielen opettajana Arpelan ja Kaakamon alakouluilla. Hän opettaa eri luokkia aina kolmasluokkalaisista kuudesluokkalaisiin. Työhön kuuluu muun muassa tuntien suunnittelu ja pitäminen, yhteiset kokoukset muun henkilökunnan kanssa, välituntivalvonnat ja kokeiden korjaaminen. Lisäksi työhön kuuluu erilaisten oppilaisiin liittyvien asioiden hoitaminen ja yhteistyö vanhempien kanssa.

– Tyypillisesti päiväni alkaa niin, että menen töihin ehkä noin puoli tuntia ennen kuin tunnit alkavat. Avaan työkoneen ja katson, mitä olen suunnitellut sille päivälle ja sitten lähtevät tunnit liikkeelle. Välitunnit menevät usein seuraavaan tuntiin valmistautuessa tai välituntivalvonnassa. Päivän aikana ei juuri taukoja ole, sillä ruokailukin on työaikaa. Seuraavan kerran oikeastaan havahdun, kun päivä on ohi. Työpäivät ovat aika hektisiä, Heli kertoo.

”Minusta ei sitten tule opettajaa”

Heli on kotoisin Torniosta ja opiskellut ruotsin ja englannin kieltä Oulun yliopistossa. Hän on ollut aina kiinnostunut kielten opiskelusta, mutta uravalintana kielet eivät olleet itsestään selvyys. Yliopistossa hän suoritti myös opettajan opinnot. Heli valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1992.

– Ajattelin nuorempana, että opettaja minusta ei ainakaan tule. Yliopistossa sitten mietin, suoritanko opettajan opintoja. Ajattelin kuitenkin, että ei niistä ainakaan mitään haittaa ole. Ei tosiaan ollut haittaa, sillä olen työskennellyt kohta kolmekymmentä vuotta opettajana, Heli naurahtaa.

Opintojen loppupuolella ja valmistumisen jälkeen Heli työskenteli Oulussa kielten opettajana terveydenhuoltoalan oppilaitoksessa, Ylivieskassa sosiaalialan oppilaitoksessa ja Kemissä Hepolan koulussa. Tornion kaupungilta hän sai opettajan viran vuonna 1998.

– Kun löysin nykyisen mieheni, mietimme, että mihin päin asettaudutaan. Hän asui Torniossa ja päädyimme siihen, että minä muutan tänne myös. Se olikin tosi hyvä, varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä ja sukulaisten apu oli lähellä, Heli muistelee.

Tornion kaupungilla Heli aloitti ensin silloisella Karungin yläasteella ja alkoi tehdä sen ohella tunteja alakouluissa. Hän on opettanut ruotsia ja englantia alakoululaisille Karungissa, Arpelassa ja Vojakkalassa. Nyt Heli työskentelee Arpelan ja Kaakamon kouluissa.

– Parasta työssäni on tietynlainen vaihtelevuus, joustavuus ja kivat työkaverit. Opetan monia eri luokkia useammassa eri koulussa, joissa on erilaisia oppilaita sekä erilaisia käytänteitä. Olen saanut myös vaihtaa toimipisteitä ja vaikuttaa, millä kouluilla haluan työskennellä. Lisäksi pystyn aika pitkälti päättämään ja suunnittelemaan, miten opetusta toteutan. Toki työaika ja opetuksen sisällöt ovat tarkkaan määritelty, ja niissä ei voi juuri joustaa, mutta sen voin pitkälti päättää itse, miten asiat tehdään. Kivat työkaverit ovat myös tosi tärkeitä, Heli kertoo.

”Kaupungilla nykyään kiin­ni­te­tään entistä enemmän huomiota hen­ki­lös­tö­po­li­tiik­kaan”

Lasten kanssa työskentely ja opettajana toimiminen on opettanut kärsivällisyyttä ja muutosten sietämistä.

– Opettajan työ on opettanut sellaista asennetta, että asiat voivat usein muuttua. Vaikka olisi huolellisesti suunnitellut jonkun asian, saattaa matkalla tulla muuttujia. Se ei välttämättä tarkoita, että asia menisivät huonommin, mutta pitää hyväksyä se, että asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan. Esimerkiksi yhtäkkiä voikin olla kaksi luokkaa opetettavana yhden sijaan. Ei aina välttämättä aamulla tiedä, että mitä sen päivän aikana tulee tapahtumaan, Heli kuvaa.

Heli on ollut Tornion kaupungilla töissä 25 vuotta. Tornion kaupunki tuli Helille tutuksi työnantajaksi jo neljäkymmentä vuotta sitten kesätöissä puistotyöntekijänä.

– Olen pitänyt siitä, että Tornion kaupungilla nykyään kiinnitetään entistä enemmän huomiota henkilöstöpolitiikkaan. On esimerkiksi henkilöstökyselyitä, joissa selvitetään, mitä henkilöstö on mieltä kaupungista työnantajana ja lisäksi henkilöstöetuihin kuten sähköpyörään ja ePassiin on panostettu. Toki julkishallinnossa on omat haasteensa. Välillä tuntuu, että päätöksenteko on ollut hieman poukkoilevaa. Se ei välttämättä johdu kaupungista työnantajana, vaan myös kaupungin politiikasta. Välillä toivoisi enemmän läpinäkyvyyttä päätöksentekoprosessin taustoista, Heli pohtii.

Käsitöitä, mat­ka­suun­ni­tel­mia ja espanjan opiskelua

Heli viettää vapaa-aikaansa käsitöiden, äänikirjojen, espanjan kielen opiskelun ja liikunnan parissa. Ulkomaan matkoilla hän käy aina, kun on mahdollista. Kielten opiskelu on tuonut myös näkökulmia omaan työhön.

– Olen matkustellut paljon Espanjassa ja siellä on tullut mieleen, että olisipa kiva osata tätä kieltä. Espanjaa on mukava opiskella ja olisihan sitä varmasti mielenkiintoista opettaakin. Olen itseasiassa pitänyt pienen valinnaiskurssin espanjasta. Vielä sen enempään ei ole mahdollisuuksia, kun pitäisi opiskella enemmän. Nyt kun olen opiskellut uutta kieltä, voin kertoa oppilaille omakohtaisia vinkkejä, mitä kannattaa tehdä ja minkä olen itselle kokenut hyväksi tavaksi. Muistan, kun aiemmin opiskelin ranskaa kansalaisopistossa ja se oli aika vaikeaa. Silloin sain kokea sen, miltä tuntuu olla oppilaana, joka ei osaa kovin paljoa. Sekin oli todella hyödyllinen kokemus, kun näin, mitkä tehtävät siinä tilanteessa olivat kivoja ja mitkä eivät. Tietysti lapsille pitää olla aina monipuolisia tehtäviä, koska lapset ovat erilaisia, eivätkä kaikki opi tai tykkää samoista jutuista. Siinäkin kaikki ovat kuitenkin yksilöitä, Heli kertoo.

Heli viihtyy nykyisessä työssään ja toivoo, että työ pysyisi vaihtelevana ja mielekkäänä. Hän on kokenut myös Tornion mieleiseksi paikaksi asua.

– Olen asunut aiemmin muuallakin ja isommissa kaupungeissa. Enää minulla ei ole kaipuuta isompaan kaupunkiin, kun taas nuorena se tuntui tärkeämmältä. Suosittelen tulemaan tänne Tornioon. Jos vain mieluinen työpaikka löytyy, niin ilman muuta kannattaa hakea! Ja vaikka ei päättäisi jäädä tänne koko loppuelämäksi, saa ainakin hyvää työkokemusta. Senhän näkee sitten, että kuinka käy ja onko jäämässä paikkakunnalle, Heli toteaa.