Sängyt

Sängyt

Sänky on vuoteen alustaksi tarkoitettu huonekalu. Sänky on nukkumiseen tarkoitettu paikka, mutta sitä käytetään myös esimerkiksi sohvana ja istuimena.

Ennen sängyn yleistymistä nukuttiin pirteissä tavallisesti lattialla, olkimaton tai taljan päällä. Pään tukena oli päänaluslauta, jota on Itä- ja Pohjois-Suomessa käytetty sängyn korvikkeena yleisesti vielä 1800-luvulla.

Pää­na­lus­lau­das­sa on alus­ra­ken­teen varassa vinosti noin metrin pituinen lauta. Kuvan pää­na­lus­lau­das­sa on myös kädensija.

Tolppasänky on seinän ja yhden kulmapatsaan varaan tuettu puolikiinteä rakennelma. Irtonaisena huonekaluna sänky yleistyi 1700-luvun lopussa, jolloin tolppasängystä kehittyi vähemmän tilaa pirtissä vievä ulosvedettävä sänky.

Ulos­ve­det­tä­vä on tyy­pil­li­ses­ti matala ja leveä ja sen paikka oli yleensä ovensuussa ns. ren­gin­sän­ky­nä. Sänky on ko­ris­te­maa­lat­tu 1850-luvulla suosituilla vo­luut­ti­kaa­ril­la sekä lis­toi­tuk­sel­la.

Soh­va­sän­kyyn kuuluu sän­ky­laa­tik­ko, oman jal­ka­pa­rin­sa varassa ulos­ve­det­tä­vä puolisko sekä korkea selusta. Se voi olla joko kanneton tai kannellinen.

Kus­ta­vi­lais­tyy­li­nen ”lai­as­ta­veet­tä­vä” sohvasänky yleistyi 1860-70-luvulla ja oli hyvin yleinen vielä 1900-luvun alussa. Kuvan sänky on kuvio-ootrattu. Ta­ka­nur­kis­sa ja suoran harjalaudan päällä on nup­pi­ko­ris­tei­ta sekä sivu- ja etu­lau­dois­sa rihlausta.

Sohvat

Tornionlaaksossa 1800-luvun alussa tunnettiin pinnasohvat, joita käytettiin myös nukkumiseen. Ne olivat ulosvedettävällä laatikolla varustettuja vetosohvia. Selusta koristettiin leikkauksin ja koristemaalauksin.

Ka­run­ki­lai­nen kus­ta­vi­lais­tyy­li­nen vetosohva, jossa on tyypillinen selustan pystyosien muoto sekä sen keskellä oleva pyöreä leikattu koriste, ns. kehrä.

Varsinaisia istuimiksi tar­koi­tet­tu­ja soh­va­mal­le­ja alkaa esiintyä 1900-luvun alussa. Tyy­pil­li­ses­ti nämä olivat se­lus­tal­taan ja kä­si­no­jis­taan pin­noi­tet­tu­ja tai pinnat oli ryhmitelty selustan keskiosaan.

Takaisin