Sähköinen asiointi

Pöydät

Etusivu » KULTTUURI JA VAPAA-AIKA » Tornionlaakson museo – Tornedalens museum » Näyttelyt » Verkkonäyttelyt » Tornionlaaksolaiset kansanhuonekalut » Pöydät

Pöydät

Pöytä on huonekalu, jossa on vaakasuora kiinteä tai irtonainen kansi ja sitä kannattavat jalat tai muu tukirakenne.

Yksinkertaisin pöytämuoto oli honkapalkki, joka laskettiin juuren haaroista tehtyjen jalkojen kanneksi. Tästä tyypistä kehittyi keskiajalla orsipöytä, jossa pöydän jalat on yhdistetty toisiinsa yhdellä tai kahdella pitkittäisorrella. Yleensä kulmistaan viisto tai suorakaiteen muotoinen pöydänkansi oli irrallinen. Kun pöytälevy käännettiin toisinpäin, saatettiin sitä käyttää esimerkiksi leipomisalustana. Pöydän kannen alla oli toisinaan myös säilytystilana toimiva vetolaatikko. Orsipöydistä kehittyi erilaisia muunnoksia, esimerkiksi ristikkojalkainen pöytä, jossa jalka muodostuu X-muotoon kiinnitetyistä lankuista. Orsipöytää voidaan pitää myöhemmin yleistyneiden nelijalkaisten pöytien kantamuotona.

Vanhimmat pöydät ovat yksiortisia ja lit­teä­jal­kai­sia. Pit­kit­täi­sor­ren eli solkipuun keskustassa on kiekkoaihe. Jalkojen ja kannen tukia koristavat puolikiekot.
Tor­nion­laak­sos­sa tunnetaan lo­hen­pyrs­tön muotoon veistetty pit­kit­täi­sor­si, kuten tässä vuonna 1727 Karungissa val­mis­te­tus­sa or­si­pöy­däs­sä. Jalkoja yhdistävä orsi on koristeltu si­ni­pu­nai­sin ruusu­keym­py­röin.
Nuoremmissa or­si­pöy­dis­sä jalat veistettiin usein vaa­si­muo­toon.
Orsipöydän lisäksi myös saranapöytä oli tavallinen Tor­nion­laak­so­lai­sen pirtin kaluste, jossa sen suosio suu­rim­mil­laan oli 1700-luvun lopulla. Keskilevyn jatkeeksi voitiin nostaa yksi tai kaksi saranoitua lisälevyä, jolloin pöytäala kasvoi. Sitä kutsuttiin myös kiivu- tai kiupöydäksi (ruots. skiva=levy).

Takaisin

Alkuun

Sa­ra­na­pöy­tää käytettiin pirteissä ruoka- ja työpöytänä. Suurissa taloissa sen paikka oli vie­ras­huo­nees­sa tai kamarissa.
Pöytä sai alleen neljä jalkaa 1600-luvulta lähtien. Tor­nion­laak­sos­sa ne­li­jal­kai­nen pöytä tunnettiin luultavasti kus­ta­vi­lais­kau­del­la, jolloin niille oli tun­nuso­mais­ta alaspäin kapenevat uur­re­ko­ris­tel­lut jalat, helmisauva- ja jatkuva kahdeksikko-koristelu. Myös ve­to­laa­ti­kol­li­nen pöytä oli tunnettu. Kus­ta­vi­lais­piir­teet säilyivät pienissä pöydissä 1800-luvun lopulle saakka.
Ne­li­jal­kai­nen pie­ni­ko­koi­nen pöytä on myö­häis­kus­ta­vi­lais­ta tyyliä. Se on koristettu puu­leik­kauk­sin. Pöydän si­vu­lau­das­sa on jatkuva kahdeksikko- ja hel­mi­nau­ha­ko­ris­te­lua ja alaspäin kapenevissa jaloissa uur­re­ko­ris­te­lu.