FOKUS: Veli Aine ja ystävät

Tapani Raittila syntyi Kannuksessa 25.12.1921. Sittemmin perhe muutti Joensuuhun, jossa Raittilan isä toimi kaupungin rakennusmestarina. Perheen ilmapiiri oli luova ja vanhoillislestadiolaisen uskon värittämä. Rakennusmestari-isä oli maalannut nuorena ja perheen kahdestatoista lapsesta versoi monenlaista luovuutta, aina kuvataiteesta runouteen ja arkkitehtuuriin. Tapani Raittilan sisko, sittemmin runoilijana tunnettu Anna-Maija Raittila kuvaili lapsuudenkotia “vaatimattomaksi ja boheemin yksinkertaiseksi”.

Tapani Raittila aloitti kuvataiteen opintonsa vain 16-vuotiaana Ateneumissa vuonna 1939, mutta joutui keskeyttämään ne ylimääräisen kertausharjoituksen ja sittemmin sodan vuoksi. Raittila suoritti aliupseerikoulun Kuopion lähistöllä ja palveli jatkosodan aikana Syvärillä. Lapin sodan aikaan Raittila oli mukana taisteluissa ja haavoittui lopulta Muoniossa. Poikkeusaikana taiteellinen toiminta rajoittui enimmäkseen spontaaneihin piirroksiin teltoissa ja korsuissa. Sota-aikaa Raittila on myöhemmin kuvaillut taiteellisen kypsymisensä ajaksi.

Taideopintonsa Tapani Raittila viimeisteli Ateneumissa vuonna 1947. Opettajina Raittilalla toimi mm. Per Åke Laurén, Aale Hakava ja Aarre Heinonen. Opiskelutovereista läheisimpinä Raittila on maininnut taiteilijat Anita Snellman, Kirsi Kunnas, Helge Dahlman sekä Åke Mattas. Erityisesti Mattaksen taiteellista merkitystä itselleen Raittila painotti usein.
Ateneumista valmistumisen jälkeen Raittila siirtyi Joensuuhun piirustuksenopettajaksi. Vuonna 1953 seurasi muutto takaisin Helsinkiin, jossa Tapani Raittila toimi pitkään opettajana Suomen Taideakatemian koulussa.

FOKUS-näyttelyssä esitellään Tapani Raittilan tuotantoa 1960-luvulta 1980-luvulle. Näyttelyn teoksissa on esillä Raittilan tuotannolle kaikista tyypillisimmät aiheet ja teemat: asetelmat, maisemat ja henkilökuvat. Raittila liittyi aikansa modernistien joukkoon, mutta oli taiteessaan kuitenkin oman tiensä kulkija. Kun häneltä kysyttiin Taide-lehden haastattelussa vuonna 1989, eikö abstraktin taiteen läpimurto vaikuttanut häneen, Raittila vastasi pitävänsä “esittävä-ei esittävä”-erottelua taiteessa koomisena. Raittilan työt olivat usein herkkäsävyisiä ja tekniikaltaan hienostuneita ja värien käyttö oli niukkaa. Raittilan läheisiin taiteilijaystäviin kuuluivat myös aikansa modernistikirjailijat Antti Hyry, Veijo Meri ja Paavo Rintala.

Tapani Raittila teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa vuonna 1951 Pariisiin, jossa työskenteli jonkin aikaa Andé Lhoten yksityisessä taidekoulussa. Kuitenkin erityisesti Italian taiteen merkitys ja renessanssimestarien teokset olivat Raittilalle läheisiä.

Tapani Raittila oli arvostettu muotokuvamaalari. Hän maalasi muotokuvat muun muassa presidentti Urho Kekkosesta sekä silloisesta Suomen Pankin pääjohtajasta Mauno Koivistosta. Tuotantoon sisältyy myös runsaasti omakuvia, kuten Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmiin kuuluva Omakuva vuodelta 1986. Raittilan omakuvissa päähineellä on usein merkittävä osa. Raittilan mukaan “Hatun käyttö muotokuvissa tekee hyvää sommittelulle”.

Teos Katajanokan telakka vuodelta 1966 edustaa Raittilalle tärkeää aihetta: välittömän lähiympäristön tarkastelua. Raittila asui Helsingin Katajanokalla ja on kertonut maalanneensa “mitä ikkunasta näkyy. En ole liikkunut etsimässä aiheita”. Katajanokalla maalatuista teoksista kasvoi 1960-luvulla sarja teoksia, jossa Raittila kuvaa näkymiä Katajanokan ateljeeasunnon ikkunoista kohti Pohjoissatamaa ja lähisaaria.

Tapani Raittila oli arvostettu taideasiantuntija, jonka osaamista myös torniolainenkauppaneuvos Veli Aine hyödynsi jo 1970-luvulla. Pohjolan Sanomat uutisoi vuonna 1979, että Veli Aineen toivomuksena on tehdä Torniosta taidekaupunki ja tätä tarkoitusta edesauttaakseen hän on pyytänyt taidemaalari Tapani Raittilaan asiantuntijana apuun muodostamaan omasta keräilykohteestaan kokoelman. Aineen taidemuseon valmistuttua vuonna 1986 Tapani Raittila toimi useita vuosia Aineen Kuvataidesäätiön hallituksessa. Tapani Raittilan vuonna 1973 maalaama Veli Aineen muotokuva on osa Aineen taidemuseon uutta kokoelmanäyttelyä Talo taiteelle.

Tapani Raittila palkittiin elämäntyöstään Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1966 ja kuvataiteen valtionpalkinnon hän sai vuonna 1985.

Teksti: Amanda Hakoköngäs