Perämeren ja Pohjanlahden rannikon kivilabyrintit
Suomessa kivistä ladottuja labyrinttimäisiä kiertokäytäviä kutsutaan jatulintarhoiksi. Ruotsinkielisillä alueilla tunnetaan nimitys jungfrudans.
Suomessa on säilynyt yli 140 labyrinttiä. Niitä esiintyy melkein koko rannikkoalueellamme – sisämaasta latomuksia on löytynyt vain kymmenkunta. Erityisen runsaasti näitä kivikehäisiä rakennelmia on Perämeren pohjukassa Pyhäjoella, Hailuodossa, Haukiputaalla, Iissä, Keminmaassa, Tervolassa ja Haaparannalla. Tämä yli kaksikymmentä labyrinttiä käsittävä keskittymä saattaa olla jopa maailman tiheysennätys. Suurin osa jatulintarhoista on rakenteeltaan ristikeskustaisia, osa munuaisen- ja osa spiraalinmuotoisia.
Nimitys jatulintarha on esiintynyt alun perin vain Kemin ja Tornion seuduilla. Muita suomenkielisiä nimityksiä labyrinteille ovat mm. nunnatarha, hiittentarha, Pietarinleikki ja Laiskanjaakon riitinki.
Perimätiedon mukaan jatulit olivat jättiläismäisiä olentoja, jotka elivät metsästämällä ja kalastamalla sekä asuivat luolissa. Jatulit olivat taitavia noitia eikä heidän kyliensä läheisyyteen kannattanut pyrkiä, sillä sieltä oli vaikea osata pois. Kertomusten taustalla saattoivat olla kookkaiden viikinkien vierailut, jotka jäivät kertomuksissa kummittelemaan jatuleina.
Tavallisin ruotsinkielinen nimitys jatulintarhalle on jungfrudans, neidon tanssi. Perimätiedon mukaan juhannusiltana kaunein tyttö laitettiin labyrintin keskustaan. Sitten pojat johdattivat hänet tanssien ulos labyrintista. Useissa tarinoissa kuvataan myös labyrintinomaista linnaa, jossa oleva nainen tulisi vapauttaa.
Jatulintarhoilta toivottiin hyvää kalaonnea ja tuulten suosiollisuutta. Norrbottenin saaristossa on niin sanotusti kävelty labyrinttiin – myös Mattilasta, Vojakkalan alapuolelta, kuullun tarinan mukaan kalastajilla saattoi olla tapana kävellä labyrinttiin ennen verkkojen kokemista paremman kalaonnen vuoksi. Joskus lapset saivat hoitaa labyrinttiin kävelemisen, kun miehet valmistelivat kalastusverkkoja. Labyrinttiin käveltiin sisään ja ulos yhtä monta kertaa kuin labyrintissä oli kivikehiä. Haaparannan saaristossa esiintyneiden tarinoiden mukaan kovat tuulet manattiin labyrintteihin.
Jatulintarhoilla on myös ajateltu olleen ammattiin ja elinkeinoon liittyvä merkitys. Se oli eräänlainen luotsien ammattikuntasymboli, joka vahvisti ryhmän yhteenkuuluvuutta sekä merkki, joka ilmaisi omistusoikeutta alueeseen.
Jatulintarhat ovat voineet liittyä vuodenaikojen vaihtelua kuvaaviin rituaaleihin. Varsinkin pääsiäisen ja pyhän Yrjön päivän tienoilla erilaiset jatulintarhoissa leikityt turnajaispelit ja -leikit saattoivat olla esikuvina kirkkojen seinissä oleville maalauksille.
Pohjanperän jatulintarhat
Ii
Iin Ulkokrunnissa on lähteiden mukaan ollut viisi labyrinttiä. Lisäksi yksi labyrintti on sijainnut Rontissa.
Kuivaniemi ja Simo
Lähdeaineiston mukaan jatulintarhoja on ollut Munaluodossa Kuivaniemellä ja Röyttän kankaalla Simossa.
Kemi
Kemissä mainitaan olleen useita jatulintarhoja, jotka ovat lähteiden mukaan sijainneet Ajossaarella, Ajoskrunnilla, Kivalonvuorella, Kallinkankaalla sekä Jatulin lehdon ja Ylipenikan välissä.
Ajossaarella on ollut useita labyrinttejä, joista yksi on ollut yhdeksänkehäinen munuaisenmallinen labyrintti. Osa labyrinteistä on tuhoutunut aikojen saatossa.
Ajoskrunnin pohjoispäässä saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsee kaksi labyrinttiä. Näistä pohjoisempi on sydämen muotoinen ja siinä on kahdeksan kivikehää. Jatulintarhan halkaisija on yhdeksän metriä ja se on hyväkuntoinen. Toinen jatulintarha on kymmenkehäinen ja halkaisijaltaan noin seitsemän metriä. Lähialueella sijaitsee lähteiden mukaan mahdollisesti lisäksi kaksi useampikehäistä jatulintarhaa sekä useita yksikehäisiä tarharakennelmia.
Tervola
Tervolassa on mainittu olleen kolme labyrinttiä. Hannuksenvaaran labyrintti on halkaisijaltaan noin kuusi metriä ja sen kivikehät ovat olleet yhtä kivikerrosta korkeampia. Kyseisestä labyrintistä sekä Pajarin kankaan labyrintistä on löytynyt luunpalasia. Oukanpalon labyrintin uloin kivikehä on ollut yli puoli metriä korkea.
Haaparanta ja Tornio
Ruotsissa on yli 300 labyrinttiä, joista kolmasosa sijoittuu Norrbottenin läänin alueelle. Erityisen tavallisia labyrintit ovat Haaparannan saaristossa. Useimmat labyrinteistä on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Rannikkokylissä asuvat talonpojat sekä Tornion kaupungin kalastusporvarit hyödynsivät Haaparannan ja Tornion edustalla olevia saaria kalastaessaan kausiluontoisesti matalikoilla. He pyysivät etenkin lohta, silakkaa ja hylkeitä. Kalastuskyliin rakennettiin kalastustuvat, kellarit ja verkkotarhat, joissa verkot kuivattiin niiden lahoamisen välttämiseksi. Kalastuskylillä oli myös hengellinen puolensa, mikä ilmeni esimerkiksi juuri kivilabyrinttien olemassaolon ja käytön kautta. Kivilabyrintit rakennettiin ylämaalle kalastustupien yläpuolelle.
Revonsaaren jatulintarha sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä Haaparannan keskustasta pohjoiseen Tornionjoen tuntumassa. Se ei sijoitu kalastuspaikan yhteyteen, mutta silti siitä voi löytää yhteyden kalastukseen.
Kuuntele ja lue Sisuradion juttu Revonsaaren jatulintarhalta täältä.
