Tornion Iso-Huiturin saaren Piispankivi on yksi Pohjois-Suomen vanhimpia lähes alkuperäisessä muodossaan säilyneitä monumentaalisia muinaisjäännöksiä. Rakenne on myös juuri nimetty valtioneuvoston päätöksellä yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi.
Massiivinen kivirakennelma on pitkään tunnettu Upsalan ja Turun hiippakuntien rajamerkkinä 1300-luvulta. Nyt julkaistut uudet tutkimustulokset kuitenkin haastavat aiempaa käsitystä sen tarkoituksesta.
Piispankivi on Iso-Huiturin saarella sijaitseva neliönmuotoinen, kylmämuurattu kivirakennelma, jonka pinta-ala on noin 35,6 m². Rakenteen korkeus on 2,35–2,75 metriä ja sivujen pituus 5,7–6,2 metriä. Rakennelma on huolellisesti suunniteltu ja valmistettu käyttämällä paikallista kiviainesta ja kestämään ahtojäitä. Tämä tukee rakennelman keskiaikaista ajoitusta.
Kyösti Julkun 1990-luvun tulkinnan mukaan Piispankivi olisi rakennettu hiippakuntien väliseksi rajamerkiksi noin vuonna 1346 tai vähän tämän jälkeen, kun Uppsalan ja Turun piispat tapasivat Pohjanlahden perukassa sopimassa etupiiri- ja verotusasioista.
Vuonna 2023 suoritetuissa mittauksissa ja dokumentaatioissa sekä niiden pohjalta juuri julkaistussa tutkimusartikkelissa tuodaan esille havaintoja, jotka asettavat kyseenalaiseksi tämän rajamerkkiteorian. Piispankivi poikkeaa huomattavasti kaikista muista rajamerkeistä sekä kooltaan että rakenteeltaan ja lisäksi historialliset lähteet eivät tue rakennelman liittämistä rajalinjoihin. Iso-Huiturin saari on vanhastaan ollut torniolaisten kalastusaluetta.
Uusi tulkinta Piispankivestä on, että se ei toiminut rajamerkkinä hiippakuntien välillä eikä merimerkkinä, kuten aiemmin on ehdotettu. Sen sijaan se on keskiaikainen, maankohoaminen huomioiden luultavasti 1370-luvulta peräisin oleva monumentti, joka osoitti Ruotsin, tarkemmin Uppsalan arkkihiippakunnan, itäisintä aluetta kiistellyllä rajaseudulla. Monumentti symboloi arkkihiippakunnan valta-aluetta ja verotusoikeuksia Novgorodia vastaan. Piispankiven merkitys liittyi myös sen sijaintiin keskeisellä paikalla vesireiteillä, joita Vienan kauppiaat käyttivät matkallaan Tornion markkinoille. Rakennelman massiivisuus ja näkyvyys korostavat sen tärkeyttä kiistellyllä rajamaalla.
Tutkimusryhmään kuuluivat Juha Ylimaunu, Seppo Rintala, Terhi Tanska, Titta Kallio-Seppä ja Janne Ikäheimo. Piispankiven mittauksissa avusti myös muun muassa piispa Jukka Keskitalo.
Piispankivi on valtakunnallisesti merkittävä, mutta syrjäinen ja vaikeasti saavutettava kohde. Tutkimusten dokumentointiaineiston pohjalta tehtiin fotogrammetrinen malli, jonka avulla voi tutustua monumentin rakenteeseen. Virtuaalimallin avulla haluamme tehdä siitä helpommin saavutettavan.
Malliin pääset tutustumaan Tornionlaakson museon sivulla Sketchfabissä: https://sketchfab.com/3d-models/piispankivi-bishops-stone-14th-century-29f2f3da88f94653837776f6efe1fde2
Tutkimusartikkeli on julkaistu historian ja arkeologian alan Faravid-julkaisussa:
Ylimaunu Juha, Rintala Seppo, Ikäheimo Janne, Kallio-Seppä Titta & Tanska Terhi 2024. Piispankivi – rajamerkki vai sittenkin jotakin muuta? Faravid 55/2024: 5–26.
Artikkeli on ladattavissa ja luettavissa Journals-julkaisualustalta: https://faravid.journal.fi/issue/view/11795
