Suomen arkeologinen seura järjestää vuoden 2024 Arkeologipäivät yhteistyössä Tornionlaakson museon kanssa. Arkeologipäiviä vietetään 28.–29.11.2024 Aineen taidemuseossa.
Arkeologipäivät ovat Suomen arkeologisen seuran suurin vuosittainen tapahtuma, jossa arkeologit kokoontuvat yhteen kuulemaan ja keskustelemaan alaansa liittyvistä ajankohtaisista aiheista ja tutkimuksesta.
Torniossa vietettävät Arkeologipäivät ovat ensimmäiset, joissa Suomen ja Ruotsin arkeologit kokoontuvat yhdessä keskustelemaan rajat ylittävistä ilmiöistä.
Päivien esitelmissä syvennytään pohtimaan uusinta tutkimusta erityisesti kahdesta näkökulmasta: Arkeologinen tieto ja Arkeologia yli rajojen. Esitelmien aiheissa pureudutaan muun muassa uusimpaan tutkimukseen Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:ta kuolemaan liittyen sekä pohditaan Pohjois-Ruotsin vesivoimarakentamisen vaikutuksia kulttuuriperintöön. Päivillä on esitelmiä liittyen myös erityisesti Tornionlaakson alueen arkeologiseen tutkimukseen, sillä esitelmissä pohditaan mm. Tornion Iso-Huiturin saaren suuren Piispankiven kivirakennelman merkitystä, tarkastellaan Ylitornion Kainuunkylän arkeologisia tutkimuksia uudesta näkökulmasta sekä perehdytään Silbojokk/Silbbajåhkån hylätyn kirkon ja kirkkomaan tutkimuksiin.
Tornionlaakson museo juhlii kuluvana vuonna 10. vuottaan Tornion ja Haaparannan yhteisenä museona. Arkeologipäivät ovat osa Tornionlaakson museon juhlavuoden ohjelmaa tavoitteena luoda syvempää yhteyttä ruotsalaisen ja suomalaisen arkeologian välille.
Tornionlaakson museossa iloitaan tulevasta tapahtumasta. ”Arkeologinen tutkimus on tärkeä osa Tornionlaakson historian ymmärrystä. Arkeologiassa nykyiset rajat ylittävän yhteistyön tekeminen tutkimuksessa on tärkeää, koska ilmiöt ovat laajalla alueella samankaltaisia.”, sanoo Tornionlaakson museon johtaja Titta Kallio-Seppä.
Kuvassa Piispankivi, joka on suuri luonnonkivistä ladottu kuutiomainen rakennelma Tornion Iso-Huituri -saaren pohjoisosassa sen korkeimmalla kohdalla (5–7,5 m mpy.). Sen seinämät on ladottu kookkaista kivistä nelikulmion muotoon. Suurin sivun pituus on n. 6 m, ja korkeutta pyykillä on yli 2,5 m. Pyykkiä on pidetty Uppsalan ja Turun piispojen hiippakuntien rajamerkkinä, joka lienee rakennettu 1300-luvun puolivälissä. Rakenne on koko Perämeren kansallispuiston muinaisjäännöksistä historiallisesti merkittävin. Esitelmässä rakennelman merkitystä pohditaan uudelleen tuoreen tutkimuksen pohjalta. Kuva Titta Kallio-Seppä.
