Vappu Angerian pitkästä lastenhoitajan urasta on hyötyä varhaiskasvatuksen toimistosihteerin työssä
”Torniossa varhaiskasvatus on ihan huipputasoa. Täällä päiväkodin työntekijät ovat iloisia ja innokkaita. Nostan kyllä hattua niille, jotka sitä työtä jaksavat tehdä edelleen. Onhan se myös Tornion imagoa, että täällä saa ihanan hoitopaikan, minne voi viedä oman lapsen. Myös työskentelyilmapiiri Tornion päiväkodeissa on mahtava. Kun työskentelin itse päiväkodissa, siellä oli ihana porukka, meillä oli hyvä yhteishenki ja paljon vapaa-ajanviettoa yhdessä.”
Näin Vappu Angeria, 59, kuvailee varhaiskasvatusta Torniossa yli 35 vuoden kokemuksella lastenhoitajana ja 40 vuoden kokemuksella Tornion kaupungin työntekijänä.
Nykyään Vappu työskentelee Tornion kaupungilla varhaiskasvatuksen toimistosihteerinä. Hänen työhönsä kuuluvat varhaiskasvatuksen laskutukset ja esimerkiksi palveluseteleiden ja sopimusten tekeminen yksityisille päiväkodeille. Lisäksi hän on useamman varhaiskasvatuksen järjestelmän pääkäyttäjä.
– Varhaiskasvatuksen toimistosihteerinä minulle on paljon hyötyä pitkästä urastani päiväkodeissa. Koska minulla on paljon tietoa ja kokemusta varhaiskasvatuksesta, pystyn ymmärtämään esimerkiksi ryhmiä, henkilökuntaa, perheitä ja lapsia. Toisaalta olen tietynlainen avainhenkilö, sillä ylläpidän monia varhaiskasvatuksen järjestelmiä ja moni tuntee minut päiväkotiajoilta ja varmasti on helpompi ottaa yhteyttä ja kysyä, kun tuttu henkilö vastaa, Vappu kuvaa.
”Lapset ovat reiluja ja aitoja työkavereita”
Vappu on kotoisin Torniosta ja on tehnyt pitkää uraa varhaiskasvatuksessa. Vuonna 1985 hän valmistui Kemistä lastenhoitajaksi. Sen jälkeen hän teki lastenhoitajan sijaisuuksia eri päiväkodeissa Torniossa. Vuonna 2001 Vappu sai vakituisen paikan Tornion Juhannussaaren päiväkodissa.
– Tykkään tehdä lasten kanssa töitä. Lapset ovat reiluja ja aitoja työkavereita. Toki päiväkodissa työskenteleminen oli fyysisesti ja välillä henkisestikin raskasta, Vappu muistelee.
Jokainen työpäivä oli päiväkodissa erilainen. Joka päivä oli kuitenkin mukava mennä töihin.
– Välillä lapsi tuli itkien aamulla, mutta kerroimme vanhemmille, että ei hätää, meidän tehtävä on pärjätä lasten kanssa ja pitää heistä huolta. Yleensä kuitenkin lapset tulivat iloisina päiväkotiin. Jälkikäteen olen miettinyt, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden arvostusta tulisi osoittaa myös korkeammalla palkkauksella. Työssä on kuitenkin niin iso vastuu, Vappu kertoo.
Sairastuminen pakotti vaihtamaan työtä
Vuonna 2014 Vappu sairastui Menieren tautiin, mikä vaikutti käänteentekevästi Vapun uraan.
– Olin silloin pienten lasten puolella töissä. Siellä meteliä on vähiten, mutta pienten lasten itkuisuus varsinkin toimintakauden alussa aiheutti hälyä, joka on kaikista pahinta sairaudelle. Onneksi töissä ei sattunut koskaan mitään, mutta muutaman kerran jouduin lähtemään töistä huonon olon takia ja olemaan pari päivää poissa. Alkoi tuntua, että en pysty enää pitämään huolta muista, kun en pysty pitämään huimauskohtausten aikana huolta itsestänikään.
Vuonna 2018 Vappu teki viimeisen työpäivän päiväkodissa.
– Suljin oven Juhannussaaren päiväkotiin kyyneleet silmissä. Olin työskennellyt siellä lähes parikymmentä vuotta, Vappu kertoo.
Yksi parhaista asioista työssäni onkin hyvä suhde esihenkilöni kanssa. Meillä on vahva molemminpuolinen luottamus ja arvostus toisiamme ja toistemme työtä kohtaan.
– Vappu Angeria, toimistosihteeri
Oppisopimus avasi uusia työmahdollisuuksia
Vappu aloitti neuvottelut esihenkilönsä ja lääkärinsä kanssa siitä, mitä työmahdollisuuksia Vapulle olisi Tornion kaupungilla. Pian hän sai hyviä uutisia.
– Kaksi päivää sen jälkeen, kun olin jäänyt pois päiväkodista, sain kuulla, että saamme ensimmäisen lapsenlapsen. Pääsimme kaverina seuraamaan vauvan odotusta ja tiesin, että pääsen isovanhempana vielä toteuttamaan minulle rakasta lastenhoitoa, Vappu iloitsee.
Vappu kouluttautui Kevan kautta oppisopimuksella. Hänelle tehtiin henkilökohtainen opintosuunnitelma ja vuonna 2019 hän tuli kaupungintalolle harjoittelemaan laskentatoimen sihteerin työtä. Opintoihin kuului muun muassa kirjanpitoon, arvonlisäveroon ja sihteeriassistentin työhön liittyviä kokonaisuuksia.
Vappu työskenteli noin vuoden ajan talouspalveluissa.
– Silloin minua pyydettiin varhaiskasvatuksen puolelle, sillä se oli minulle tuttu ympäristö. Ajattelin ensin, että tulenko oppimaan tämän työn, kun pitää osata käyttää niin monia järjestelmiä. Kuitenkin, kun oma esihenkilö luotti ja itse luotin itseeni, olen oppinut todella paljon. Yksi parhaista asioista työssäni onkin hyvä suhde esihenkilöni varhaiskasvatuspäällikkö Riitta Kelonevan kanssa. Hän on ihana ja joustava. Meillä on vahva molemminpuolinen luottamus ja arvostus toisiamme ja toistemme työtä kohtaan.
Toinen hieno puoli työssä on tietynlainen vapaus.
– Meillä on joustava työaika, mahdollisuus etätyöskentelyyn, tyhy-toimintaa ja loma on aina järjestynyt, kun olen sitä pyytänyt, Vappu hehkuttaa.
Rauhallista omannäköistä elämää
Vapulle on tärkeää omasta jaksamisesta huolehtiminen. Etenkin sairauden takia on tärkeää pitää työ mahdollisimman stressittömänä ja nukkua hyvin, sillä huonot unet ja stressi lisäävät huonovointisuutta.
– Ehkä tärkein hoitokeino sairauteen on kuitenkin se, että oppii elämään sairauden kanssa. Sairaus ei ole kuitenkaan estänyt mitään, vaan samalla lailla pystyn menemään. Totta kai töissä välillä on kiireisempää ja enemmän töitä, jolloin on stressiä. Silloin yritän miettiä, että tämä on vain työtä. Töissä meillä ovat käytössä esimerkiksi Break Pro -taukoliikuntasovellus sekä webinaareja, jotka auttavat jaksamisen ylläpitämisessä. Viimeisen neljän vuoden aikana olen vain kerran joutunut lähtemään pois töistä huonon olon takia, eli työn vaihtamisella on ollut suuri merkitys, Vappu kertoo.
”Puhumalla asiat aina selviävät”
Iso voimavara Vapun elämässä on hänen miehensä, jonka kanssa hän on ehtinyt viettää jo lähes neljäkymmentä vuotta. Heillä on kolme lasta sekä kolme lastenlasta.
– Pidän vapaa-ajastani todella paljon. Aikaa kuluu paljon lastenlasten kanssa, he käyvät meillä tai me heillä. Lisäksi harrastan ulkoilua, pyöräilyä ja hiihdostakin olen ”opetellut” pitämään. Mieheni kanssa olemme innostuneita karavaanareita ja ajammekin monesti lastemme kautta ympäri Suomea, Vappu sanoo.
Vappu on asunut lähes koko ikänsä Torniossa ja viihtynyt hyvin. Tornion kaupunki on ollut hänen työnantajansa lähes 40 vuotta.
– Kannustan tulemaan tänne töihin. Jos itse on avoin, löytää hyvin oman paikkansa täältä. Puhumalla asiat aina selviävät. Jos haluaa vaikka vaihtaa alaa tai joutuu vaihtamaan työtä esimerkiksi sairastumisen takia, aina kannattaa ottaa asia puheeksi. Ja palkastahan kannattaa aina neuvotella. Ei muuta kuin tervetuloa joukkoon!