Näyttelyt

Näyttelyt

Tornionlaakson museon perusnäyttely Kohtaamisia rajalla – Möten på Gränsen esittelee Tornionlaakson kulttuuria ja historiaa Suomen ja Ruotsin rajan molemmin puolin.

Yhteinen jokilaaksomme -osiossa käsitellään tornionlaaksolaisten yhteisiä juuria. Rajan läheisyys ja sen vaikutus ovat esillä näyttelyssä monin eri tavoin. Näyttelyssä käsitellään myös ilmiöitä, jotka näkyvät arkipäivässä: ruokakulttuuria, paikallista identiteettiä, alueen kieliä ja murteita. Kaupunkimme rajalla -osio avaa puolestaan Tornion ja Haaparannan kaupunkien vaiheita ja elämää. Lisäksi esitellään alueen teollisuutta sekä uudemman ajan ilmiöitä kuten joppausta ja turismia.

Museossa on vaihtuvia näyttelyitä vuosittain 2–5 kpl, joista osa on museon omaa tuotantoa. Näyttelyt liittyvät toimialueen historiaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin. Vaihtuvien näyttelyiden yhteydessä museolla on tarjolla oheisohjelmaa muun muassa työpajoja ja luentoja.

Kurkista myös verkkonäyttelyihimme ja lainattaviin kiertonäyttelyihimme!
11.2.2022 lähtien voi Tornionlaakson museon perusnäyttelyssä tehdä virtuaalisen vierailun kaikille neljälletoista Suomen, Ruotsin ja Norjan alueella Tornion- ja Muonionjokilaaksossa sijaitsevalle Unescon maailmanperintökohde Struven ketjun pisteelle. Struven ketju Tornionlaaksossa -virtuaalimaailma on sijoitettu museon aulatilaan ja siihen voi tutustua ilmaiseksi museon aukioloaikoina. Virtuaalimaailman ovat tuottaneet yhdessä Tornionlaakson museo, Lapin ammattikorkeakoulu ja The Northern Parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc -hanke. Toteutuksen ovat mahdollistaneet Museoviraston rahoittama Tutkimusmatkailijoiden Tornionlaakso -hanke sekä Interreg Nord -rahoitteinen The Northern Parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc -hanke. Maailmanperintökohdetta hallinnoi Suomessa Maanmittauslaitos. Tervetuloa kokemaan maailmanperintökohde uudella ja interaktiivisella tavalla!

Näyt­te­ly­ka­len­te­ri 2024/2025

Vuonna 2024 juhlistamme museon 10-vuotista historiaa Tornion ja Haaparannan yhteisenä museona ja samalla museon 110. toimintavuotta. Juhlavuoden teema onkin Vårt gemensamma museum – Meän museo. Löydät juhlavuoden ja vuoden 2025 näyttelyt Vaihtuvat näyttelyt -sivulta ja tapahtumat Ajankohtaista -sivulta, sekä museon somekanavilta. Tervetuloa mukaan!

Porträttiä, kie­lie­lä­män­ker­to­ja ja ääniä Tor­nion­laak­sos­ta ja Mal­mi­ken­til­tä
Porträtt, språkliga biografier och röster från Tornedalen och Malmfälten
Muotokuvia, kie­lie­lä­män­ker­to­ja ja ääniä Tor­nion­laak­sos­ta ja Mal­mi­ken­til­tä
27.9.2024–12.1.2025

Näyttely esittelee Tornionlaakson ja Malmikenttien meänkielisten ja suomenkielisten asukkaiden kielellisiä elämäntarinoita tekstein, valokuvin ja videoin. Näyttely valottaa miten erilaiset tekijät ovat vaikuttaneet suomen ja meänkielen säilymiseen yli sukupolvien tornionlaaksolaisissa perheissä. Näyttely on osa tutkimushanketta ”Ruotsinsuomalaisten ja meänkielisten kielellisiä elämäntarinoita kolmessa sukupolvessa”. Näyttelyn kielihaastattelut ja näyttelyn on toteuttanut Keminmaalla syntynyt ja kasvanut Jaana Kolu (kielentutkija sekä apulaisprofessori / Itä-Suomen yliopisto ja dosentti / Oulun yliopisto).

Näyttely tuopii esile meänkielisten ja suomenkielisten tornionlaaksolaisitten ja malmikentitten asukhaitten kiehleen liittyivä elämäntarinoita tekstitten, valokuvitten ja viteoitten kautta. Näyttely selittää millä lailla erilaiset asiat oon vaikuttahneet siihen, että suomi ja meänkieli oon säilyhneet pehreissä sukupolvesta toisseen. Näyttely oon osa tutkimusprojektia ”Ruotsinsuomalaisten ja meänkielisten kielellisiä elämänkertoja kolmessa sukupolvessa”. Näyttelyn kielihaastattelut oon Keminmaala syntyhneen ja kasavahneen Jaana Kolun (kielentutkija sekä apulaisprofessori / Itä-Suomen yliopisto ja dosentti / Oulun yliopisto) tekemiä.

Näyttely on osa Tornionlaakson museon Vårt gemensamma museum – Meän museo -juhlavuotta.

Sol­mu­koh­das­sa – Yh­dys­ra­ta­lii­ken­teen historiaa Suomen ja Ruotsin rajalla
28.1.–18.5.2025

Haaparanta ja Tornio, Ruotsi ja Suomi, yhdistettiin ratayhteydellä toisiinsa 1919. Henkilöjunat Tornion ja Haaparannan välillä lakkasivat kulkemasta vuonna 1988. Nyt henkilöjunaliikenne palaa toimintaan 2025. Miksi yhteys aikanaan rakennettiin, mitä se merkitsi liikenteelle ja miksi yhteys otettiin pois käytöstä? Nyt rautatieyhteyden olemassaolo nähdään taas tärkeänä Suomen ja Ruotsin yhdistävänä huoltovarmuusporttina Eurooppaan.

Oma tuotanto.

Tun­tu­ri­hau­kan silmin
Pohjoinen alue il­mas­ton­muu­tok­sen kynsissä
15.5.–31.8.2025

Tunturihaukan silmin -näyttely kuvaa pohjoisen Barentsin alueen luontoa kotia etsivän nuoren tunturihaukan matkatessa eri puolilla pohjolaa.

Haukan poikanen syntyi Urho Kekkosen kansallispuistossa lähellä Venäjän rajaa. Se on sisarusparvensa vanhin poikanen. Miten nuoren haukan käy? Löytääkö se itselleen sopivan puolison ja viihtyisän elinympäristön alati muuttuvassa ilmastossa?

Hyppää siivelle ja seuraa miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisen Barentsin alueen luonnon monimuotoisuuteen ja luontaiselinkeinoihin.

#HaukanSilmin

Tunturihaukan silmin -näyttely on syntynyt Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Ilmastonmuutoksen vaikutukset Barentsin alueen luonnon monimuotoisuuteen (BARIMS) -hankkeen työn tuloksena. Hankkeen tavoitteena on edistää alueellista yhteistyötä kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmista Barentsin euroarktisella ja arktisella alueella.

Näyttely on esillä museon opintotilassa.

Tor­nion­joel­ta Pariisiin: lip­po­ka­las­tus­kult­tuu­ri matkalla Unescoon
5.6.–14.9.2025

Keväällä 2025 lähetettävä monikansallinen hakemus Tornionjoen lippokalastuskulttuuri Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon esitellään näyttelyn muodossa yleisölle. Näyttelyssä kerrotaan rajanylisestä lippokalastuskulttuurista ja avataan Unescon 2003 yleissopimusta ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloinnista.

Näyttely keskittyy lippokalastuskulttuurin hakemuspakettiin, joka on lähetetty Pariisiin kulttuuriministerien allekirjoitusten kera, mutta esittelee myös Suomen ja Ruotsin muut listalla olevat kohteet. Aineettoman kulttuuriperinnön ja maailmanperinnön (sekä muiden Unescon luettelojen) erot käydään hienovaraisesti mutta selkeästi läpi.

Näyttely koostuu hakemuspaketin osista:

1. Ha­ke­mus­lo­mak­kees­ta
2. 10 valokuvasta
3. 15 minuutin do­ku­ment­ti­vi­deos­ta
4. Yhteisön omista puol­to­kir­jeis­tä
   Lisäksi näyttelyyn voidaan liittää mukaan aihepiirin esineitä, kartta, muita videoita ja mah­dol­li­ses­ti pii­rus­tuk­sia. Näyttelyssä myös otetaan huomioon TVDC-hankkeen elementtejä mah­dol­li­suuk­sien mukaan, esimerkiksi esitellen Lippobiili-työnimeä käyttävää liikkuvaa näyttelyä, joka lan­see­ra­taan vuoden 2026 aikana.
   Oma tuotanto.

Vaakunakylä – Sieluni silmin
26.9.–26.10.2025

Yritys hahmotella saksalaisten sotilaiden asuinalue, Vaakunakylä, kokemuksellisena ympäristönä ja elinpiirinä taiteellisen ilmaisun ja tutkimuksen kautta.

Näyttelyn dokumentaaristen ja ekspressiivisten teosten muodostama kokonaisuus kasvaa orgaanisesti arkeologisten kenttätutkimusten ja aikalaishaastatteluiden luoman perustuksen päälle. Lähestymistapa on muodostunut sekä taiteilijalähtöisesti että arkeologiaan ja tutkimusmenetelmiin pohjautuen. Medioina ovat kolmiulotteinen ilmaisu, valokuva- ja tekstipohjaiset teokset sekä uusi media.

Lähestymistavan ja medioiden avulla luodaan tila-ajallisen, kokemuksellisen ympäristön, jossa tutkimuksesta poiketen, todellisen ja kuvitellun raja voi olla paikoin häilyvä.

Oulun Hietasaaressa sijainneen, parakeista muodostuneen Vaakunakylän sosiaalista ja kaupunkikuvallista statusta ajan saatossa, kuvaa sanonta Sopii kuin tikku silmään. Vaakunakylän parakit valmisti alun perin Saksan armeijalle suomalainen Puutalo Oy. Sodan jälkeen hävitettäväksi tuomitut parakit myytiin kuitenkin asuntopulan vuoksi oululaisille. Samalla tämä kaupunkisuunnittelun kukkanen ja kuriositeetti – Vaakunakylä – sai jäädä paikoilleen.

Näyttely tarkastelee yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja hyvinvointia. Näyttelyn teoskokonaisuus valaisee paikallisen kokemuksen tasolta jälleenrakennuskauden Suomen yhteiskuntapolitiikkaa – ajalla, jolloin Suomesta pitkälti rakennettiin pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Puutalo Oy:llä on ollut keskeinen ja näkyvä rooli eritoten Vaakunakylän historiassa ja sen asukkaiden elämässä. Parakeista muodostuvat kodit ja Vaakunakylä tilana, toimivat näyttelyn arkkitehtuurin lähtökohtana ja tarkastelun kehyksenä. Näyttelyssä yhdistyvät sekä pitkäjänteinen ajallinen tarkastelu että teknologian kehityksen viitekehys. Näyttelykokonaisuuden materiaaleina ovat pääasiassa puu, keramiikka ja paperi. Toteutuksessa hyödynnetään uutta teknologiaa, kuten keraamisia 3D-printtejä ja tekoälyä. Arkeologisen fragmentin tavoin näyttelykokonaisuuden muodostama ympäristö muistuttaa kadonneesta rakennusperinnöstä ja elämästä Vaakunakylässä.

Näyttelyn konsepti, taideteokset ja visuaalinen ilme: Ari Björn / Art & Process
Näyttelyn kronologia ja dramaturgia: Oula Seitsonen, Tuuli Matila, Marika Hyttinen ja Annemari Tranberg

Oispa kaljaa – näyttely oluesta ja oluen­pa­nos­ta Suomessa ja Torniossa
14.11.2025–30.4.2026

Näyttely tarjoaa näkökulmia olueen syntymyyteistä keskioluen kuolemaan. Näyttely tutustuttaa kävijät muun muassa oluen valmistuksen vaiheisiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Lisäksi perehdytään oluen rooliin ihmisten arjessa, juhlassa ja uskomuksissa, sekä tarkastellaan yhteiskuntaa olutta juovien ihmisten säätelijänä ja rakenteiden luojana. Valokuvat, esineet ja mainokset eri aikakausilta johdattavat menneiden aikojen olutmuistoihin.

Näyttelylaina Suomen hotelli- ja ravintolamuseolta. Näyttelyä täydennetään Tornion panimohistorian osuudella.
Näyttely ja sen oheisohjelmat järjestetään yhteistyössä Tornion Panimon kanssa. Näyttelyn ajalle tuotetaan ryhmäopastuksia, joissa tutustutaan ensin museolla oluen historiaan ja käydään sitten Tornion Panimolla panimovierailulla ja maistellaan oluita.